UllaKaukola Koulutuksen ja sivistyksen puolesta

Minulla ei ole mitään yrittäjää vastaan, mutta...

Minulla ei ole mitään pahaa yksittäistä yrittäjää vastaan, arvostan hänen työtään ja tiedän varsinkin yksinyrittäjän tekevän pitkää päivää. Olen itsekin yrittäjien lapsi.

Yrittäjäjärjestöt ovat kuitenkin aktivoituneet liikaakin yrittäjämyönteisen hallituksemme aikana ja aivan tarpeettomasti etsivät yhteentörmäyksiä palkansaajien kanssa.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa (7.9.2018) ministeri Pirkko Työläjärvi toteaa: "Ei meillä enää ole hyvinvointivaltiota. Nykyään on vallalla järjestelmä, sanottakoon hyvinvointiyhteiskunta, joka hyvin suurelta osin toteutuu yritysten ehdoin, niiden mahdollisuuksien ja toiveiden mukaan. Sinänsä en yrityksiä vastaan ole, mutta niihin ei nyt kohdistu riitävää normivalvontaa".

Kansanedustaja Harkimo käy suoraan hyökkäykseen mm. Helsingin Sanomien Yrittäjäliitteessä. Hän vaatii paikallisen sopimisen vapauttamista ja työehtosopimusten yleissitovuuden purkamista. Minun on vaikea uskoa, että tavallinen yrittäjä on sitä mieltä. Yleissitovuus on taannut työrauhan sekä yrittäjälle että työntekijälle. Paikallinen sopiminen on jo nyt mahdollista. Haluaisiko yrittäjä käyttää kaiken aikansa jatkuvaan palkkojen sopimiseen kunkin kanssa erikseen. Ei. Meidän sopimusjärjestelmämme on taannut yrityksille rauhallisen, ennakoidun ja turvallisen toimintaympäristön, miksi ihmeessä se halutaan romuttaa?

On vaikea ymmärtää, miksi hallitus haluaa rikkoa ja repiä. Hallituksen ajama irtisanomissuojan heikentäminen alle 20-henkeä työllistävissä yrityksissä on turha ideologinen riita tilanteessa, jossa maailmantalous on vihdoinkin auttanut myös Suomen taloutta ja työllisyyttä.

Yrittäjäjärjestöt ilmaisevat kilvan huolensa julkisten menojen kasvusta huomaamatta lainkaan malkaa omassa silmässään. Vantaan Yrittäjien toimitusjohtaja Esa Mänttäri oli huolissaan julkisten menojen kasvusta kolumnissaan ”Kakku on leivottava ennen syömistä” (Vantaan Sanomat 29.8.). Hän mainitsi, kuinka mm. eläkkeisiin upotetaan enemmän rahaa kuin vuosikymmen sitten ja kehotti arvioimaan kriittisesti niitä eriä, joihin on helppo vaikuttaa.

Yrittäjillä itsellään olisi oiva mahdollisuus mahdollisuus vaikuttaa julkisiin menoihin. Mänttäri unohtaa mainita, että valtio maksaa sen osan nyt eläkkeellä olevien yrittäjien eläkkeestä, johon töissä olevien yrittäjien maksamat eläkemaksut eivät riitä. Yrittäjien eläkkeellä on nimittäin valtion takuu. Vuonna 2012 veronmaksajien kukkarosta maksettiin yrittäjien eläkkeitä noin 30 miljoonaa ja ensi vuoden budjetista jo lähes 280 miljoonaa. Summa nousee koko ajan, koska yrittäjät maksavat liian pieniä eläkemaksuja ja koska maksuja ei rahastoida.

Työntekijän ja yrittäjän työeläkemaksut ovat suunnilleen saman suuruiset, noin 25 %. Työntekijän eläkemaksu on jaettu työnantajan ja –työntekijän kesken. Koska yrittäjä on myös itsensä työnantaja, tarkoitus on, että hän maksaa maksun kokonaisuudessaan ja hinnoittelee sen tuotteidensa ja palveluidensa hintaan. Yrittäjä, joka ei sisällytä omaa eläkemaksuaan hintoihinsa vääristää markkinoita. Toisin kuin palkansaaja, yrittäjä voi itse määritellä työtulonsa suuruuden. Työeläkeyhtiö Elo uutisoi vuoden 2017 keväällä, että joka kolmas yrittäjä on määritellyt työtulonsa niin alhaisiksi, että se ei takaa riittävää turvaa eläkeajan, työttömyyden tai sairauden varalle. Se on erikoista, sillä toisin kuin palkansaajalle, yrittäjälle eläkemaksu on täysin vähennyskelpoinen verotuksessa. Yrittäjän tulisi huolehtia tulevaisuudestaan, kuten palkansaajienkin pitää.

Hyvinvointiyhteiskunta on yrittäjänkin paras ystävä. Jos yrittäjä jää tuloitta tai menettää toimeentulonsa, niin yhteiskunta huolehtii hänestä. Voi aiheellisesti kysyä, eikö yrittäjänkin pitäisi osallistua sosiaaliturvansa rahoitukseen eikä ainakaan tarkoituksellisesti määritellä työtuloaan liian alhaiseksi? Leipoa siis kakku ennen syömistä, aivan kuten Mänttäri edellyttää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat